Uskaltaisinko pyytää A-P-U-A?
Jokainen tarvitsee joskus apua. Itseasiassa tarvitsemme apua ja neuvoja aika useinkin. Autokorjaajan, putkimiehen, hammaslääkärin. Kampaajan, sähköasentajan, lukkosepän. Saisi olla melkoinen virtuoosi jos selviäisi koko elämänsä ilman yhdenkään ulkopuolisen apua.
kuva: Hevosten kanssa toimimiseen liittyy paljon tunteita. Toiveita, haaveita, unelmia. Kiintymystä, rakkautta, menettämisenpelkoa. Kiukkua, pelkoa ja pettymyksiä. Jokainen tunne on oikeutettu, kunhan ne eivät johda väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Hevosen omistaminen ei tee tähän poikkeusta. Enpä tunne yhtäkään hevosenomistajaa, joka hoitaisi hevosensa alusta loppuun itse kutsumatta koskaan eläinlääkäriä tai kengittäjää apuun. Jostain syystä avun pyytäminen muuttuu heti vaikeammaksi kun kyseessä on ihmisen ja hevosen välisen suhteen toimimattomuus ja hevosen ei-toivottu käyttäytyminen. Syy tähän liittyy epäilemättä tunteisiin. Autokorjaajalle on helppo soittaa, kun auto on rikki. Kengittäjä on helppo kutsua paikalle, kun hevonen tarvitsee kengät. Tilannetta tuskin tarvitsee montaa kertaa tuumia. Kyseessä kun ei ole kovinkaan tunnepitoinen tilanne. Mutta kun kyse on hevosen käyttäytymisestä ja sen ja omistajan välisen kommunikaation toimimattomuudesta, liikumme tunnepitoisella ja herkällä alueella. Törmäämme sellaisiin tunteisiin kuin häpeä, riittämättämyys, pelko, pettymys, hätä, kiukku, jopa viha. Pelkäämme tulevamme tuomituiksi. "Mitä se mahtaa ajatella, kun tämä on tällainen?Luuleekohan se, että minä olen tehnyt kaiken väärin?" Ei se luule. Se on ihminen itsekin. Sen auto hajosi eilen, lapsi kiukutteli ja rikkoi siskon lelun, toinen lapsista unohti tehdä läksyt. Koirakin karkasi.
kuva: Uutta voi rakentaa vain jos ensin pysähtyy toteamaan nykyisen tilanteen, tunnistaa ongelmat ja ylipäänsä ymmärtää lähteä etsimään uutta.
Minä ymmärsin oman riittämättömyyteni silloisen hevoseni edessä viitisentoista vuotta sitten. Kävin läpi koko inhimillisen tunneskaalan kiukusta ja pettymyksestä vihaan ja turhautumiseen. Tuo tilanne pysäytti minut huomaamaan etteivät silloin käytössäni ollut osaaminen riittänyt. Olisin voinut lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko hevosharrastuksen. Mutta jokin sai minut päättämään, että alan ottaa selvää hevosten käyttäytymisestä. Halusin löytää vaihtoehtoisen tavan olla hevosten kanssa. Tuo matka on antanut minulle suunnattoman paljon. Kiitos siitä kuuluu hevoselle. Kiitos.
Ensimmäinen askel on suurin
Kun tapaan minut luokseen kutsuneen hevosenomistajan, kiitän häntä tästä ja sanon, että ensimmäinen, ehkä suurin askel on nyt otettu. Olet todennut että tarvitset apua ja neuvoja ja ottanut minuun yhteyttä. Minä olen kiitollinen mahdollisuudesta auttaa.
Avun pyytäminen on suomalaisessa kulttuurissa suuri kunnianosoitus. Suomalaiseen luonteeseen tuntuu kuuluvan, että kaadutaan vaikka suorin vartaloin maahan ennenkuin pyydetään apua. Miksi näin on? Meitä kasvatetaan pärjäämään. "Suomalainen sisu" ja kunnia estävät asettumasta avunpyytäjän rooliin. Emme uskalla näyttää itseämme heikkoina ja haavoittuneina.
Ihminen ihmiselle
Näen oman roolini hevosten käsittelijänä siten, että olen omistajan kanssa tasavertainen ja häntä tuomitsematon ihminen, joka tuo tilanteeseen mukaan toisen silmäparit. Katson hevosen ja ihmisen välistä suhdetta ulkopuolelta. Hevosen ongelmiin ei minulla liity niin paljon tunteita kuin omistajalla - pettymystä ja turhautumista - joten pystyn antamaan järkiperäisen mutta silti tunteet huomioivan näkemykseni. Pystyn antamaan vinkkejä ja vaihtoehtoja. En tuomitse. Siihen olen liian..ihminen. Itsekin monissa asioissa, myös hevosten kanssa, virheitä tehneenä en näe itseäni oikeutetuksi alkaa syytellä ja tuomita ketään.
Minun työskentelytapaani ei kuulu pyrkiä pyörittelemään hevonen köyden päässä kerralla kuntoon. Enemmän kuin koulutan hevosta opastan omistajaa. Annan omistajalle kotitehtäviä. Pilkomme asian sopivankokosiiin palasiin ja lähdemme liikkeelle ensimmäisestä palasesta. Usein kyse on ihmisen kunnioittamiseen liittyvistä asioista. Kunnioitus pitää ansaita, sitä ei voi ottaa. Siksi prosessi vaatii aikaa. Tarvittava aika voi olla mitä tahansa viikosta useaan vuoteen. Omistajan pitää itse päättää, onko hän valmis käyttämään kaiken tarvittavan ajan prosessiin. Oikoa ei voi.
kuva. Hevonen on lauma- ja saaliseläin, jonka käyttäytymistä ohjaa tarve säilyä hengissä ja selvittää paikkansa laumajärjestyksessä. Mikäli ihminen ei osaa olla hevoselle turvallinen johtaja, se muuttuu epävarmaksi ja ratkaisee tilanteen pyrkimälllä ottamaan johtajan aseman. Tämä täysin looginen asia perustuu eloonjäämiseen. Väkivaltainen, huutava tai epävarma ihminen ei ole hevosen silmissä luottamuksenarvoinen johtaja. Tarvitsemme tietoa hevosten käyttäytymisestä voidaksemme ansaita paikkamme johtajana.
Ensimmäinen askel on suurin
Kun tapaan minut luokseen kutsuneen hevosenomistajan, kiitän häntä tästä ja sanon, että ensimmäinen, ehkä suurin askel on nyt otettu. Olet todennut että tarvitset apua ja neuvoja ja ottanut minuun yhteyttä. Minä olen kiitollinen mahdollisuudesta auttaa.
Avun pyytäminen on suomalaisessa kulttuurissa suuri kunnianosoitus. Suomalaiseen luonteeseen tuntuu kuuluvan, että kaadutaan vaikka suorin vartaloin maahan ennenkuin pyydetään apua. Miksi näin on? Meitä kasvatetaan pärjäämään. "Suomalainen sisu" ja kunnia estävät asettumasta avunpyytäjän rooliin. Emme uskalla näyttää itseämme heikkoina ja haavoittuneina.
Ihminen ihmiselle
Näen oman roolini hevosten käsittelijänä siten, että olen omistajan kanssa tasavertainen ja häntä tuomitsematon ihminen, joka tuo tilanteeseen mukaan toisen silmäparit. Katson hevosen ja ihmisen välistä suhdetta ulkopuolelta. Hevosen ongelmiin ei minulla liity niin paljon tunteita kuin omistajalla - pettymystä ja turhautumista - joten pystyn antamaan järkiperäisen mutta silti tunteet huomioivan näkemykseni. Pystyn antamaan vinkkejä ja vaihtoehtoja. En tuomitse. Siihen olen liian..ihminen. Itsekin monissa asioissa, myös hevosten kanssa, virheitä tehneenä en näe itseäni oikeutetuksi alkaa syytellä ja tuomita ketään.
Minun työskentelytapaani ei kuulu pyrkiä pyörittelemään hevonen köyden päässä kerralla kuntoon. Enemmän kuin koulutan hevosta opastan omistajaa. Annan omistajalle kotitehtäviä. Pilkomme asian sopivankokosiiin palasiin ja lähdemme liikkeelle ensimmäisestä palasesta. Usein kyse on ihmisen kunnioittamiseen liittyvistä asioista. Kunnioitus pitää ansaita, sitä ei voi ottaa. Siksi prosessi vaatii aikaa. Tarvittava aika voi olla mitä tahansa viikosta useaan vuoteen. Omistajan pitää itse päättää, onko hän valmis käyttämään kaiken tarvittavan ajan prosessiin. Oikoa ei voi.
kuva. Hevonen on lauma- ja saaliseläin, jonka käyttäytymistä ohjaa tarve säilyä hengissä ja selvittää paikkansa laumajärjestyksessä. Mikäli ihminen ei osaa olla hevoselle turvallinen johtaja, se muuttuu epävarmaksi ja ratkaisee tilanteen pyrkimälllä ottamaan johtajan aseman. Tämä täysin looginen asia perustuu eloonjäämiseen. Väkivaltainen, huutava tai epävarma ihminen ei ole hevosen silmissä luottamuksenarvoinen johtaja. Tarvitsemme tietoa hevosten käyttäytymisestä voidaksemme ansaita paikkamme johtajana.
En uskalla väittää, että pystyisin auttamaan aivan kaikkia. Mutta lupaan yrittää parhaani. Enkä tuomitse. Ja ennenkaikkea, olen ihminen. Virheitä tekevä ihminen.
Jos haluat apua tai vinkkejä hevosesi kanssa, anna itsellesi tilaisuus pyytää apua.
- Tuike
Tuiken talli
Jos haluat apua tai vinkkejä hevosesi kanssa, anna itsellesi tilaisuus pyytää apua.
- Tuike
Tuiken talli
talli.tuike.com
talli@tuike.com
talli@tuike.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti