Pieni poni, suuri persoona on luonamme!

Talli ei ole talli ilman hevosia. Tähän mennessä tallillamme on asustanut oman hevosemme Gamillan lisäksi Lotan kaksi lainasettistä Valtsu ja Belinda. Ensimmäinen varsinainen vakikäyttöön tarkoitettu tuntiponi haettiin viikko sitten Alavudelta.

Rocky eli oikealta nimeltään Naapila Rock Steady on ehta aito knabstrupin poni. Koska tällä tanskalaisella rodulla ei ole Suomessa omaa kantakirjaa, on se merkitty tänne tilastohevoseksi. Tanskassa knabstrup-yhdistys rekisteröi itse knabstrupinhevosen lisäksi säkäkorkeudeltaan alle 148 cm korkeat hevoset knabstrupinponeiksi. Nuo ponit jaetaan vielä säkäkorkeuden mukaan eri kategorioihin: kategoria I: 138-148 cm, kategoria II: 128-138 cm, kategoria III: 105-128 cm ja miniatyyri: 104 cm tai alle. Veikkaan, että Rocky menee tuohon kategoriaan III. 
 
Rocky on 6-vuotias ruuna, joka on osoittautunut oikein vekkuliksi persoonaksi. Uskon, että siitä tulee vielä kiva ratsu pienille ratsastajille. Olemme nyt työstäneet sitä maastakäsin Sannin kanssa, jotta se tietää paikkansa laumassa ja että me olemme sen turvallisia johtajia. Seuraavaksi kokeilemme sen kanssa ohjasajoa ja viikonloppuna Sannin olisi tarkoitus nousta ponin selkään, jotta nähdään millainen se on ja mitä osaa. Rocky tarvitsee vielä oman satulan. Toivon mukaan poni pääsee ratsunhommiin mahdollisimman pian. Olemme täysin rakastuneet siihen!

Valtsu ulkoilee tällä hetkellä Gamillan kanssa osan päivää, mutta osan aikaa yksin. Haluan sen oppivan myös yksinoloa, jotta ei tule ongelmia jos kaveri lähtee hetkeksi pois sen luota.

Rocky ekana päivänä tallillamme tutustumassa muihin poneihin (Kyllä, kuvassa oikealla oleva Gamilla ON myös rodultaan poni, vaikka hieman suuri onkin!)

Rocky koko komeudessaan. Sillä on aivan oma katseensa ja ilmeensä, "Rocky"-katse. Veikkaan, että poni on melko fiksu!

Täältä tullaan, tukka hulmuten!

Komealla pojalla on myös hienot ja pikkuponiksi varsin isot liikkeet

Mikä häntä! Tätä täytyy välillä hieman lyhentää, ettei poni astu sen päälle.

Rocky tutustuu Lotalta lainassa oleviin settiksiin Belinda (musta tamma) ja Valtsu (harmaa ruuna)

Kavereita ja ruokaa - eli kaikki hyvin ponin elämässä.

Ollaanko kavereita kun ollaan molemmat pieniä?

Ollaan vaan.

Valtsu omassa karsinassaan

Matka ja määränpää

Täällä ollaan, uskomatonta kyllä, aloittamassa oman tallin pitoa. Pohjanmaalla, Kruunupyyn Teerijärvellä, paikassa josta en ollut tätä ennen koskaan kuullutkaan. Matkani on kulkenut synnyinkaupungistani Raumalta Yliopistoon Jyväskylään, it-ja mainosalan töihin Helsinkiin, Tampereelle, Ikaalisiin, Vesilahdelle - ja nyt tänne lakeuksille.  Ruotsinkielinen Pohjanmaa on ottanut meidät suomenkieliset etelästä ystävällisyydellä vastaan ja me, minä ja perheeni, tervehdimme sitä ja sen asukkaita avoimin sydämin. Moni tuttavani on kysynyt "Miksi?". Ja minä vastaan "Miksi ei?". 

Elämä on sarja valintoja, tekoja ja niiden seurauksia, sattumiakin. Hyviä ja helppoja, raskaita ja vaikeita. Vääriä ja oikeita. Kaikkia niitä on tarvittu, jotta olen siinä missä nyt olen. Moni asia on ajan kuluessa muuttunut, mukanani kulkevat ihmiset ja matkan suunta.

Vielä muutama vuosi sitten siunailin pää polvissa harmitustani Piet Nibbelinkin Deepening your horsemanship -koulutuksen keskusteluryhmässä, kun jouduin elämään ilman suurta haavettani, omaa tallia. Unelman toteutuminen tuntui silloin lähes mahdottomalta. Toinen muisto aiheeseen liittyen ulottuu aina 80-luvulle, kun pienenä tyttönä suunnittelin kynä ja paperi kädessä ratsastusleirejä sille omalle tallille, jonka isona saisin. Silloin haaveen toteutumiselle ei mielessäni ollut mitään estettä. Vuosien myötä esteitä kuitenkin tuli kuten elämässä tapana on.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen todennut, että on vain hyvä asia että unelmani toteutuminen vei juuri sen ajan minkä se vei, 25 pitkää vuotta. Olen tarvinnut jokaisen näistä päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista kasvaakseni ihmisenä ja taidoiltani sellaiseksi, mikä nyt olen, valmiina opastamaan muita tähän mielenkiintoiseen maailmaan.
 
Matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä ellei tärkeämpikin. Matka ei ole myöskään vain matka hevosten maailmaan, se on myös matka itseen. Kyse on kasvamisesta. Hevosten kanssa. Hevonen on peili, valehtelematon kuva itsestämme ja mielemme tilasta. Tätä kasvamista teemme nyt yhdessä asiakkaidemme kanssa ratsastus- ja hevostaitotuntien, kurssien ja leirien muodossa. Luottamuksella ja kunnioituksella. Tulehan mukaan.

Matkan varrelta, 
Tuike