Avajaiset ja uusi tuntihevonen

Alkutalvi on vierähtänyt moninaisia käytännön asioita järjestellessä ja tallitoimintaa käynnistellessä. Leipätyönikin opettajana ja valokuvaajana vie oman aikansa, samoin Sannilla ja Mikolla Perhon hevoskoulu. Avajaisvalmistelut veivät myös aikaa, mutta panostus kannatti. Lokakuisena sunnuntaipäivänä tilallemme saapui arviolta sata ihmistä (ja yksi vuohi, hih!). Määrä oli meille ehdottomasti positiivinen yllätys. Olen todella iloinen siitä, että ihmiset tulivat meitä katsomaan. Myös alueen lehden ÖT:n (Österbottens Tidning) toimittaja ja kuvaaja tulivat avajaisiin ja pääsimme lehden sivuille. Ihan mahtavaa, että ajatukseni hevoslähtöisestä ja hevosystävällisestä toiminnasta sekä hevosen ja ihmisen välisen kommunikoinnin lujittamisesta herättää kiinnostusta.

Selvästi tällä hetkellä on kasvava joukko ihmisiä, joille pelkkä ratsastaminen ratsastustunnilla kenttää ympäri ei riitä. Ihmiset haluavat oppia ymmärtämään hevosta ja sen käyttäytymistä ja tehdä asioita hevosten kanssa monipuolisesti. Olen siitä iloinen.

ÖT 28.10.2013 (syntymäpäivänäni..). Kuvassa selitän tohkeissani suu auki, miten tärkeänä pidän hevosten psyykkistä hyvinvointia ja että mielestäni ihmisen pitää ensin ymmärtää itseään, jotta voisi ymmärtää hevosta.

 

Tuike ja Gamilla esittelemässä groundridingia avajaisyleisölle

Sanni ja Gamilla Tuiken kouluvalmennusdemossa

Makkaranpaistoa..

.. ja poniratsastusta, tottakai!

Kun avajaisista oli selvitty, oli aika jatkaa muiden käytännönasioiden parissa. Aikuisten tunneille oli selvä tilaus, joten luonnollisesti uusien aikuisillekin sopivien hevosten hankinta oli edessä. Ensimmäisenä kävimme yhdessä poniope-Sannin kanssa hakemassa Inkoosta arabitamma Zahrian. Olin elokuusta lähtien käynyt Zahrian omistajan kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa ja näkemättä tammaa halusin luottaa vaistooni ja sovin tamman noudosta meille. Zahria on ainakin alussa ylläpidossa minulla, katsomaan mitä tulevaisuus asian suhteen tuo tullessaan.

Koska Teerijärveltä Inkooseen on n. 500 kilometrin matka, yövyimme puolivälissä Vesilahdella mennentullen. Zahria odotti meitä kotitallissaan ja vaikutti heti oikein mukavalta. Ensivaikutelmani tammasta oli, että se luottaa ihmiseen. Tämä vaikutelma on pysynyt näiden ensimmäisten päivien aikana ja vain vahvistunut. Sanni sai harjoitusmielessä lastata tamman. Luotan Sanni osaamiseen tässä asiassa, koska olemme tehneet yhdessä lastauksia jo muutamia vuosia. Tiedän että toimintatapamme ovat yhtäläiset. Me molemmat tunsimme heti, että tamma tulee menemään koppiin melko helposti. Tällaiset asiat oppii tuntemaan, kun riittävän paljon kommunikoi hevosten kanssa. Zahria pysähtyi sillalle, mutta osoitti kiinnostusta koppia kohtaan haistelemassa (hyvä merkki!). Sanni teki kuten yleensäkin teemme ja pyysi tammaa ottamaan askeleen-pari eteenpäin ja peruutti sen sitten pois ennen kuin tamma lähtisi itse peruuttamaan. Muutaman kerran jälkeen tamma tuntui valmiilta tulemaan koppiin sisälle asti. 

Matka Vesilahdelle meni upeasti. Zahria ei ole matkustanut paljoa. Se on käynyt Gotlannissa ja Suomessa näyttelyssä, mutta rutiinia sillä ei sinänsä kulkemiseen ole. Se oli kuitenkin oikein hyvä ja rauhallinen matkustaja. Yövyimme entisellä arabikasvattaja Matti Hovin ratsutilalla, joka nykyisin on Hovin hevostaitokeskus. Paikka on minulle rakas ja tuttu. Tuolla tallilla tutustuin 7 vuoden ajan arabeihin. Siellä opiskelin myös lännenratsastusta. Meillä on vielä toinen talo kilometrin päässä tuosta tallista, joten omakin majoittumiseni järjestyi kätevästi. Tamma käyttäytyi majoituspaikassa oikein hyvin. Se osoitti seurallisuutensa vähän huutelemalla muille, muttei kuitenkaan ollut levoton. Kävin sen kanssa kävelemässä ja yhdessä Sannin kanssa poikkesimme kaikki naapuritallin tuttua Terhiäkin moikkaamassa. Tamma osoitti heti selväpäisyytensä ja vahvan luonteensa. Se käveli kanssani hämärässä hyvin luottavaisena, seurasi minua isojen vesilätäköiden läpi eikä muutenkaan näyttänyt stressaantuvan asioista. Arabimaiseen tapaan se tanssahteli vieressäni, kun tarhassa olevat hevoset niitä ohittaessamme innostuivat laukkaamaan, mutta mihinkään se ei yrittänyt lähteä. Yökin meni mallikkaasti. Aamulla jatkoimme matkaa. Tamma lastautui jälleen hyvin ja kotimatka sujui sekin ilman ongelmia. Välillä pysähdyimme tarkistamaan, onko Zahtiassa trailerissa kaikki hyvin. Ja tämä hörisi meille heti tervehdyksensä. Oltiin heti kavereita!    

Zahria Vesilahdella Hovin tallilla

Zahrian kotiutuminen oli sekin helppo, oikeastaan aivan uskomaton. Kun pääsimme sen kanssa kotiin, oli jo ilta. Halusimme laittaa sen ulos, koska se oli matkustanut pitkän matkan, 300 kilometriä. Vaikka hevosistamme melkein kaikki olivat ilman kenkiä eikä kenelläkään ollut hokkeja ja Zahria on kengätön, laitoimme sen ensin muiden tarhan viereiseen aitaukseen. Kaikki ponit kävivät haistelemassa Zahrian. Tutustuminen sujui rauhallisesti. Muutama tammamainen vingahtelu puolin ja toisin, ei muuta. Laitoin Zahrian muutaman tunnin kuluttua yöksi muiden pihattolaisten sekaan. Tein tämän niin, että laitoin tarhaan runsaasti heiniä pieniin kasoihin sinne tänne. Ponit alkoivat syömään. Sitten laskin Zahrian muiden joukkoon. Ja muut tuskin nostivat päätään. Ne hyväksyivät tamman heti. En ole koskaan ennen nähnyt, että uusi hevonen hyväksytään laumaan niin nopeasti ja pienin tutustumisrituaalein. Uskon tämän johtuvan tamman itsevarmuudesta ja tasapainoisuudesta. Muut eivät kokeneet sitä uhkana laumalle. Seuraavana aamuna laskin myös Gamillan Zahrian ja muiden kanssa yhteen. Tätä kohtaamista jännitin eniten. Molemmat kun ovat olleen laumansa johtajatammoja. Mutta taas yllätyin positiivisesti. Tammoista tuli ilman vinkumisia ja potkimisia heti ystävät! Uuden hevosen tulo on aina jännittävää. Olen todella iloinen, että kaikki sujui niän mallikkaasti. 

Koska Zahrian on tarkoitus tulla jatkossa asiakastunneille, aloitin heti työskentelyn sen kanssa.  Tamma on tosiaan ollut reilun vuoden ratsastamatta ja sitäkin ennen sitä on ratsastettu vain melko vähän. Työsarkaa tulisi näinollen olemaan! Aloitin - kuten aina -maastakäsintyöskentelyllä. Juoksutin tammaa köydessä. Se tuntui heti "omalta", tutulta. Tiesin, että sen kanssa on tehty maastakäsinharjoituksia hyvin samalla käsialalla, mitä itse käytän. Seuraavana päivänä kokeilin kahdella ohjalla juoksuttamista. Tamma oli nopea hoksaamaan asioita. Toisaalta se oli myös henkisesti vahva. Se pyrki kentältä pois laumansa sekaan ja jouduin toimimaan hyvin nopeasti ja määrätietoisesti, jotta sain sen takaisin keskusteluyhteyteen itseni kanssa. Samalla opin millaiset ovat tämän hevosen tavat reagoida erilaisiin tilanteisiin: uusiin asioihin, sille vielä vaikeisiin asioihin. Huomasin, että se on henkisesti kestävä ja sietokykyinen. Se ei lähde satalasissa karkuun, mutta se saattaa valita itse suunnan ellei ihminen sitä osaa tehdä. Minulle tuli heti sellainen tunne, että tunnen tämän hevosen. Sama tunne tulee joskus uusien vieraiden ihmisten kanssa: aivan kuin olisimme tunteneet aina! 

Niin vahva tämä tuttuuden tunne oli ja niin luottavainen olin tammaa kohtaan, että kiipesin sen selkään ja ratsastin sitä jo kahden maastakäsintyöskentelykerran jälkeen. Yleensä vastaavassa tilanteessa, vähän ratsastetulla hevosella, jolla on pitkä tauko edellisestä ratsastamisesta, olisin tehnyt pidempää töitä vain maastakäsin. Mutta jokainen hevonen ja jokainen ihmisen ja hevosen kohtaaminen on erilainen. Ja minä kiipesin tamman selkään ja me menimme käyntiä ja ravia, ymmärsimme toisiamme. Ja me olimme ystävät!

Gamillan entinen koulusatula, jo kohta vuoden tarpeettomana nurkissa pyörinyt joustorunkoinen Flexible Inspiration Zahrialla. Taisin löytää satulaani sopivan hevosen ;)

Ensimmäinen ratsastus