Ihana syksy on täällä!

Syksy on saapunut Tuiken tallillekin. Melkoisen suotuisat syyssäät saimmekin näin ensimmäisen hevostilalla viettämämme syksyn kunniaksi. Sateita on ollut vain vähän ja syysmyrskyiltäkin on vältytty. Hyvin paljon on ollut upeita aurinkoisia, tuulettomia päiviä, mutta myös tunnelmallisia iltoja, jolloin olemme päässeet ihastelemaan hienoa tähtitaivasta.  Olemme Sannin kanssa hevosille iltaheinät laitettuamme etsiskelleet taivaalta Pohjantähteä ja Otavaa. Yksi asia mistä nimenomaan haaveilin omaa tallia suunnitellessani oli, että pääsisin elämään kaikki vuoden- ja vuorokaudenajan yhdessä hevosten kanssa.

Vaikka on jo lokakuu, takana on vasta muutama aamu jolloin maa on ollut kevyessä huurteessa.

Sateita ei ole liiemmälti tänä syksynä ollut, mutta muutama keltahattu löytyi kuitenkin kentän reunalta kuvattavaksi.

Kukan ja Merituulen tontut ovat saaneet lehtikerroksen ympärilleen. Tontut muuttivat tyttöjen mukana Vesialhden kodin puutarhasta Teeriäjärvelle ja Kukka valitsi niille suojaisan paikan puun alta.

 
Kaikki eläimet ovat sopeutuneet tilalle todella hyvin ja elävän onnellista ja mielestäni varsin stressitöntä laumaelämää. Koirat Viola ja Väinökin nauttivat päästessään temmeltämään vapaasti pihamaalla - murrosikään ehtinyt Viola tosin välillä unohtaa oman pihan rajat, kröhöm. Muita eläimiä ei tilalle ole vielä haettu, vaikka olenkin katsonut kanoja, kukkoa ja kaneja "sillä silmällä". Arkikiireet ovat kuitenkin pakottaneet kuuntelemaan myös omaa jaksamista ja etenemään näissä ja muissakin hankinnoissa maltillisesti. Vähitellen tehdään muitakin asioita tilalla. Yksi hevonen on tulossa, toista on käyty katsomassa. Kerrotaan niistä sitten enemmän jahka asiat varmistuvat. Aikuisten tunnit olisi tavoitteena aloittaa viimeistään marraskuussa. Lasten ponitunnit ovatkin pyörineet jo pienimuotoisesti koko täälläoloaikamme - kiitos Lotan lainaponien.  Myös lasten  ponikerho olisi tarkoitus startata jahka avajaiset saadaan hoidettua kunnialla.

Viola auttoi Mikkoa kaivamaan tarhojen tolpille kuoppia. Mahtoivatkohan Violan kuopat tulla ihan oikeisiin paikkoihin?

Tuike treenaa groundridingia Gamillan kanssa. Kyseessä ei ole hevosen opettaminen kärryjen eteen ja ajoon eikä edes ohjasajo siinä merkityksessä mitä sillä yleensä ymmärretään vaan ratsastaminen maastakäsin. kuva: Sanni

kuva: Sanni

Tuiken tallin kotisivut saatiin julkaisuun tällä viikolla. Avaisten suunnittelu on sekin hyvällä mallilla. Ohjelmaa on mietitty ja harjoiteltukin. Avajaisia vietetään 27.10 klo 12-17 ja luvassa on ilmaisen poniratsastuksen lisäksi ohjelmaa sekä keppihevosratsastusta lapsille, kahvi- ja mehutarjoilu sekä buffetti. Toivotaan avajaispäivälle mahdollisimman hyvää säätä. Pieni sade ei meitä eikä toivottavasti yleisöäkään haittaa,  kunhan ei mitään syysmyräkkää tulisi. Ohjelmaa ei tietysti paljasteta tässä vaiheessa vaan säilytetään jännitystä vähän h-hetkeen. Jännittävä nähdä miten paljon ihmisiä saadaan paikalle. Ainakin aiomme jakaa avajaismainosta Teerijärven lisäksi ainakin Kruunupyyhyn ja Kaustisille.

Sanni ja Gamilla sateisena pimenevänä iltana harjoittelemassa avajaisia varten

Lotan lainaponeista Valtsu käväisi kisareissulla sijoittuen hienosti toiseksi. Hakiessamme ponin takaisin meille, saimme "kaupanpäälle" piskuisen minisettistamman Adan, joka ilahduttaa pienellä koollaan mutta suurella persoonallisuudellaan meitä ja hevoslaumaamme toistaiseksi toimien pienten lasten ratsuna.

Minisettis Ada kentällä..

..ja vapaalla

 Olemme Sannin kanssa yrittäneet tarjota kaikille poneille mahdollisimman paljon monipuolista liikuntaa. Koska tunteja on ollut vasta satunnaisesti, ponien kanssa on tehty lisäksi mm. agilityä ja irtojuoksutusta. Kovasti ne kaikki näyttävät pitävän kaikenmoisesta puuhastelusta. Uusi pilkkuponimme Rocky taitaa olla porukan touhukkain kaveri. Se olisi kovasti menossa koirien jalkapallopeliinkin mukaan. Lotan musta settistamma Belinda puolestaan on porukan uteliain. Se tulee heti katsomaan jos tarhan aitaa korjataan tai kakkoja kerätään kottikärryihin.

Yhteisirtohypytyksessä porukan pienin muttei suinkaan vähäpätöisin - Ada

 

Rocky-poni josta kerroin edellisessä postauksessa, on sopeutunut porukkaamme mainiosti. Alun häsläämisen jälkeen se on rauhoittunut ja alkaakin jo saada tuntumaa ratsuna toimimiseen.

Ohjasajamista tehdään meillä kaikilla hevosilla. Tässä Kukka kokeilee miten se sujuu Rockyn kanssa ja hyvinhän se sujuu kun vaan on tarkkana ja tiukkana ettei poni saa itse valita suuntaa ja vauhtia.

Rocky "vapaalla". Tallin siistein hevonen Gamilla taitaa tuumia, että pojalla on siisteyskasvatus jäänyt puolitiehen.

Kirjavat kaverukset Ada ja Rocky sekä paimenkoira Viola, joka kylläkin pikemminkin etsii "makupaloja" tarhasta kuin paimentaa hevoslaumaa.

Väinö pelaa jalkapalloa. Joukkuetoveri Viola on taas eksynyt hevosten luo kikkaroita etsimään..

Koko Tuiken tallin porukan puolesta mukavaa syksyn jatkoa toivotellen,
Tuike

Pieni poni, suuri persoona on luonamme!

Talli ei ole talli ilman hevosia. Tähän mennessä tallillamme on asustanut oman hevosemme Gamillan lisäksi Lotan kaksi lainasettistä Valtsu ja Belinda. Ensimmäinen varsinainen vakikäyttöön tarkoitettu tuntiponi haettiin viikko sitten Alavudelta.

Rocky eli oikealta nimeltään Naapila Rock Steady on ehta aito knabstrupin poni. Koska tällä tanskalaisella rodulla ei ole Suomessa omaa kantakirjaa, on se merkitty tänne tilastohevoseksi. Tanskassa knabstrup-yhdistys rekisteröi itse knabstrupinhevosen lisäksi säkäkorkeudeltaan alle 148 cm korkeat hevoset knabstrupinponeiksi. Nuo ponit jaetaan vielä säkäkorkeuden mukaan eri kategorioihin: kategoria I: 138-148 cm, kategoria II: 128-138 cm, kategoria III: 105-128 cm ja miniatyyri: 104 cm tai alle. Veikkaan, että Rocky menee tuohon kategoriaan III. 
 
Rocky on 6-vuotias ruuna, joka on osoittautunut oikein vekkuliksi persoonaksi. Uskon, että siitä tulee vielä kiva ratsu pienille ratsastajille. Olemme nyt työstäneet sitä maastakäsin Sannin kanssa, jotta se tietää paikkansa laumassa ja että me olemme sen turvallisia johtajia. Seuraavaksi kokeilemme sen kanssa ohjasajoa ja viikonloppuna Sannin olisi tarkoitus nousta ponin selkään, jotta nähdään millainen se on ja mitä osaa. Rocky tarvitsee vielä oman satulan. Toivon mukaan poni pääsee ratsunhommiin mahdollisimman pian. Olemme täysin rakastuneet siihen!

Valtsu ulkoilee tällä hetkellä Gamillan kanssa osan päivää, mutta osan aikaa yksin. Haluan sen oppivan myös yksinoloa, jotta ei tule ongelmia jos kaveri lähtee hetkeksi pois sen luota.

Rocky ekana päivänä tallillamme tutustumassa muihin poneihin (Kyllä, kuvassa oikealla oleva Gamilla ON myös rodultaan poni, vaikka hieman suuri onkin!)

Rocky koko komeudessaan. Sillä on aivan oma katseensa ja ilmeensä, "Rocky"-katse. Veikkaan, että poni on melko fiksu!

Täältä tullaan, tukka hulmuten!

Komealla pojalla on myös hienot ja pikkuponiksi varsin isot liikkeet

Mikä häntä! Tätä täytyy välillä hieman lyhentää, ettei poni astu sen päälle.

Rocky tutustuu Lotalta lainassa oleviin settiksiin Belinda (musta tamma) ja Valtsu (harmaa ruuna)

Kavereita ja ruokaa - eli kaikki hyvin ponin elämässä.

Ollaanko kavereita kun ollaan molemmat pieniä?

Ollaan vaan.

Valtsu omassa karsinassaan

Matka ja määränpää

Täällä ollaan, uskomatonta kyllä, aloittamassa oman tallin pitoa. Pohjanmaalla, Kruunupyyn Teerijärvellä, paikassa josta en ollut tätä ennen koskaan kuullutkaan. Matkani on kulkenut synnyinkaupungistani Raumalta Yliopistoon Jyväskylään, it-ja mainosalan töihin Helsinkiin, Tampereelle, Ikaalisiin, Vesilahdelle - ja nyt tänne lakeuksille.  Ruotsinkielinen Pohjanmaa on ottanut meidät suomenkieliset etelästä ystävällisyydellä vastaan ja me, minä ja perheeni, tervehdimme sitä ja sen asukkaita avoimin sydämin. Moni tuttavani on kysynyt "Miksi?". Ja minä vastaan "Miksi ei?". 

Elämä on sarja valintoja, tekoja ja niiden seurauksia, sattumiakin. Hyviä ja helppoja, raskaita ja vaikeita. Vääriä ja oikeita. Kaikkia niitä on tarvittu, jotta olen siinä missä nyt olen. Moni asia on ajan kuluessa muuttunut, mukanani kulkevat ihmiset ja matkan suunta.

Vielä muutama vuosi sitten siunailin pää polvissa harmitustani Piet Nibbelinkin Deepening your horsemanship -koulutuksen keskusteluryhmässä, kun jouduin elämään ilman suurta haavettani, omaa tallia. Unelman toteutuminen tuntui silloin lähes mahdottomalta. Toinen muisto aiheeseen liittyen ulottuu aina 80-luvulle, kun pienenä tyttönä suunnittelin kynä ja paperi kädessä ratsastusleirejä sille omalle tallille, jonka isona saisin. Silloin haaveen toteutumiselle ei mielessäni ollut mitään estettä. Vuosien myötä esteitä kuitenkin tuli kuten elämässä tapana on.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen todennut, että on vain hyvä asia että unelmani toteutuminen vei juuri sen ajan minkä se vei, 25 pitkää vuotta. Olen tarvinnut jokaisen näistä päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista kasvaakseni ihmisenä ja taidoiltani sellaiseksi, mikä nyt olen, valmiina opastamaan muita tähän mielenkiintoiseen maailmaan.
 
Matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä ellei tärkeämpikin. Matka ei ole myöskään vain matka hevosten maailmaan, se on myös matka itseen. Kyse on kasvamisesta. Hevosten kanssa. Hevonen on peili, valehtelematon kuva itsestämme ja mielemme tilasta. Tätä kasvamista teemme nyt yhdessä asiakkaidemme kanssa ratsastus- ja hevostaitotuntien, kurssien ja leirien muodossa. Luottamuksella ja kunnioituksella. Tulehan mukaan.

Matkan varrelta, 
Tuike