maanantai 17.3.2014
Lähdin Gamillalla näyttämään maastoja Mikolle. Mikon ratsuksi valikoitua - kuinkas muuten - Pektus, rauhallinen jättiläinen, joka on aloittelevalle maastoilijalle napakymppi hevosvalinta. Peku ei tapaa ylimääräisiä hössötellä eikä kyllä hössötellyt tälläkään kertaa. Vein Mikon maastoon senkin vuoksi, että Mikko opiskelee hevosalaa tavoitteena kengittäjän paperit ja opintoihinsa liittyen Mikon on käytävä myös koulun ulkopuolisilla ratsastustunneilla ja raportoitava niistä. Tämä oli yksi noista vaadituista tunneista ja aiheena oli maastoratsastus.Minä menin Gamillan kanssa edellä ja Mikko tuli Pektuksen kanssa perässä. Vaikka Gamilla on nykyään oikein fiksu ja rauhallinen, sen käynti (ja mikä tahansa askellaji) on nopeampi kuin Pektuksen rauhallinen töppöstely, joten jouduimme aina välillä vähän odottelemaan miehiä. Ja muka naisia saa aina odotella, höh! Enimmäkseen menimme käyntiä, koska maa oli taas aika kova ja paikoin liukaskin, mutta muutaman pätkän raviakin Mikko sai kokeilla. Kävimme yhden vakioreiteistämme, jossa on kivasti sekä metsää että kuvassakin näkyvää hiekkapohjaista autotietä (jossa tosin autoja tulee vastaan aniharvoin). Reittiä pääsisi vaikka kuinka paljon eteenpäinkin useampaankin suuntaan, mutta pidimme tämän Mikon ensimaaston lyhyenä. Ehkä tunnin ratsastus tästä tuli. Mitään ongelmia ei ollut, hepat oli asiallisesti eikä mieskään pudonnut kyydistä.
 |
| Ja naisia saa muka aina odottaa?! Minä ja Gamilla edellä ja Mikko Pektuksella perässä |
 |
| Mikko ja Pektus maastossa, minä ja Gamilla olimme mukana |
Vaikka maastoon lähtö viivästyikin autotöppäilyni vuoksi, ehdimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti lähteä vielä Kokkolaan näyttelytreeniin. Olin luvannut Kukalle että treeneihin mennään, joten olisi ollut kova pettymys jos homma olisi peruuntunut. Treeni pidettiin Keski-Pohjanmaan koirakillan treenihallilla Kokkolan kirkonmäellä. Porukkaa oli paljon ja tunnelma oli oikein mukava. Minä treenasin Viola tibbemme kanssa seisomista ja kävelyä yksin ja muiden kanssa ja Kukkakin pääsi harjoittelemaan kävelyä ja seisottamista. Kuten kuvasta näkyy meillä on kasvamassa oikein pätevä junior handlerin alku. On se hyvä, että jälkipolvi on näin innokasta jos vaikka itsellä menee näyttelyissä pupu pöksyyn. Kukka tosiaan täyttää tänä vuonna 10 vuotta joten hän saa jo osallistua junnuhandlerjuokkiin. Katsotaan jos jo piankin sellaiseen menisimme. Viola kyllä menee ihan asiallisesti Kukan kanssa. Se on tähänastisista koiristani käytökseltään ehdottomasti fiksuin ja helpoin, joten sen uskaltaa antaa lapsellekin kehään.
Viola oli ihan poikki kun päästiin kotiin ja niin olin minäkin kaikesta päivän menosta ja autotöppäilystä. Mutta mieli oli hyvä onnistuneen maastoilun ja näyttelytreenin jälkeen.
 |
| Kukka-Maaria treenaa näyttelyesittämistä |
 |
| Ja minä ja Viola |
tiistai 18.3.2014
Tiistai alkoi aamupäivällä pitämälläni ratsastustunnilla. Sen jälkeen ohjelmassa oli Assin koulutusta. Laitoin tammalle satulan ja "ratsastin" sitä maastakäsin. Toisinsanoen tein maastakäsin ohjilla pysähdyksiä ja suunnanmuutoksia. Tämä alkaa jo sujua nätisti. Kuten aina toistelen, minulla on kaikessa tavoitteena rento ja mielellään toimiva hevonen. Siksi etenen hitaasti etenkin näiden herkkien ja nopeiden hevosten kanssa. Assissa uudet asiat aiheuttavat helposti energiatason nousua ja kiukuttelua. Siksi asiat pitää yrittää pilkkoa osiin ja edetä pikkuhiljaa. Tuttuihin asioihin tamma suhtautuu pehmeämmällä asenteella, mutta vähän uudempien asioiden kanssa se saattaa olla hyvinkin napakka ja näyttää vastustelun fyysisesti voimakkaastikin. Olen oikein tyytyväinen tämänkertaiseen harjoitteluumme, jonka pääsimme lopettamaan onnistumiseen.
Myöhemmin päivällä haimme Kukan kanssa naapurista havuja hevosille. Naapuri on kaatanut metsästään puita. Maastolenkillä ollessani näin, että hän oli erotellut ison kasan havuja ja pyysin luvan niiden ottamiseen hevosille. Havut ovat terveellistä ajanvietettä hevosille. Sanovat että ne jopa toimivat luonnollisena loishäätönä. Ja ainakin Gamilla pitää niistä kovasti.
Havujen jälkeen olikin vuorossa heinien haku hevosille. Haemme nykyään Vetelistä kuivaheinää pikkupaaleissa. Heinä on oikein hyvälaatuista ja pölyämätöntä - ja ihanan vihreää! Koska meillä ei ole traktoria tai vastaavaa, kuljetamme heinät heppatraikussa. Siihen mahtuu vähän paalien koosta riippuen noin 70 paalia.
 |
| Assilla ensimmäistä kertaa meillä ollessa satula selässä. Tässä harjoitellaan paikallaan seisomista. |
keskiviikko 19.3.2014
Keskiviikko alkoi erityisryhmän käynnillä. Kaksi ratsastajaa iältään hiukan alle ja yli kahdenkymmenen kävi ensi kertaa avustajineen meillä heppailemassa. Pektus oli hommassa enemmän kuin hyvä. Sen verkkainen ja pienistä hätkähtämätön luonne sopii tällaiseen toimintaan kuin nenä päähän. Ensin harjasimme ja satuloimme Pektuksen jonka jälkeen kumpikin sai ratsastaa käyntiä talutuksessa kentällä. Heillä oli selvästi kivaa ja molemmat lähtivät pois hymy huulilla, mikä on minulle paras mahdollinen palaute. Olen saanut ja saan joka päivä edelleenkin hevosilta paljon iloa ja haluan jakaa tämän kokemukseni kaikkien tallillamme käyvien kanssa. Tänään se ainakin selvästi onnistui.
 |
| Rakas Peku odottelee tallissa erityisryhmän vierailua |
Ryhmän jälkeen jatkoin Assin kanssa työskentelyä. Tänään vuorossa oli selkäännousutreeniä tavoitteena hevonen, joka seisoo nätisti ja rentona paikoillaan kun satulaan noustaan ja siellä istutaan. Tämä meni hyvin. Mikko oli minulla apulaisena pitämässä Assista kiinni. Tämä on Mikolle hyvää kokemusta, koska heillä on hevoskoulussa ollut jonkin verran nuorten hevosten koulutusasiaa ja meillä Mikko pääsee näkemään sitä käytännössäkin - tosin minun tavallani tehtynä. Satulaannousut sujuvat Assin kanssa niin hyvin, että voimme seuraavaksi siirtyä jo käynnin ratsastamiseen.
Assin koulutuksen jälkeen ohjelmassa oli pieni yhteislenkki Kukka-Maarian, Roki-ponin ja Violan kanssa. Minä menin tällä kertaa jalkaisin ja Kukka ratsasti Rokilla. Roki on hyvin voimakastahtoinen ja jääräpäinen välillä, joten ajattelin voivani maastakäsin keskittyä paremmin siihen. Kukka sai tällä kerralla jo aika hyvin ponin liikkumaan - muutamaa stoppia lukuunottamatta. Takaisin käännyttyämme innostuimme kokeilemaan, miten Violan talutus onnistuisi Kukalta satulasta käsin. Hyvinhän se meni! Vähän Violaa alussa jännitti mennä Rokin lähellä, mutta pikku hiljaa se tajusi että tästähän selvitään hengissä ja homma alkoi sujua oikeinkin mallikkaasti. Kaikilla oli hauskaa ja uskallettiinpa hommaa kokeilla pari ravipätkääkin.
 |
| Näin kätevästi tämä käy! |
Tässä sitä mennäääään!
 |
| Ja tältä näytti yhden maastoilijan naama |
Päivän päätti remonttirupeama talomme yläkerrassa, jonne leiritilojen on tarkoitus valmistua toukokuussa. Ohjelmassa oli tapettien poistoa.
Aamu alkoi aurinkoisissa merkeissä. Lueskelin aamukahvia juodessani kavereiden Facebook- päivityksiä. Samalla äkkäsin kahden teeren juoksentelevan pihallamme. Sinne ne kipittivät naapurin pihan suuntaan metsää pitkin.
Päivä jatkui yläkerran leiritilojen remontoinnilla. Kuten kuvasta näkyy sain Merituulesta innokkaan apulaisen. Itse siirtyisin jo mielelläni tästä vanhojen tapettien irrotusvaiheesta seinien maalaamiseen, tapetoimiseen ja etenkin sisustamiseen. Vanhasta talosta kun on kyse, tapetti- ja maalikerroksia on seinissä monta! On sinistä tapettia, raitaista, on tummanvihreää maalia ja vaaleanvihreää. Näistä kun joskus päästään eroon, loppuhomma onkin yhtä juhlaa.
Remonttihommien jälkeen treenasimme taas Assin kanssa satulaannousuja. Mikko oli jälleen apunani mukana. Treeni meni hyvin.
Assin jälkeen oli Gamillan vuoro. Lähdin sen kanssa kävelylle. Siinä missä viime viikolla oli ollut jo kovin keväistä ja linnut olivat laulaneet, tänään tuli aamulla reilusti lunta. Pääsimme Gamin kanssa kahlaamaan metsäpolulla lumessa. Koskemattomassa lumessa oli monenlaisia eläinten jälkiä. Niitä on hauska tutkia ja katsella, mitä reittejä metsän eläimet ovat menneet. Ihan kaikkia jälkiä en tunnistanut. Joukossa oli yhdet isommat jäljet, joissa jälkien väli oli varmasti lähemmäs metrin. Mikä lie siinä mennyt. Seuraavana päivänä en suunnitelmani mukaan päässyt jälkiä kuvaamaan luontokirjasta tutkimista varten, sillä talvisää oli muuttunut tuuliseksi sadekeliksi ja lumet menivät menojaan.
Metsäretken jälkeen hain taas hieman lisää havuja hepoille. Raskasta hommaa, kun paikalle ei oikein millään ajoneuvolla pääse, joten oksat pitää raahata käsivoimin. Hepat olivat kuitenkin oksistaan kiitollisia, joten vaiva sai palkkansa.
Jos eilen saatiin kahlata pakkaslumessa, niin nyt perjantaina sää oli taas täysin toisenlainen. Kova myräkkä iski Pohjanmaalle! Eilinen talvisää muuttui kertaheitolla oikeaksi kevätmyräkäksi. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli kovaa. Menin kentälle ajatuksenani treenailla Gamillan kanssa kuolaimettomilla ratsastusta. Meninkin hetken käyntiä ja jumppailin heppaa, mutta sitten tuuli yltyi niin kovaksi, että päätin lopettaa homman siihen. Myös tälle päivälle suunnittelemani Assin ratsastus saa siirtyä maanantaille. Ei ollut mikään nuoren hevosen ratsastuskeli tänään ollenkaan.
En kuitenkaan lähtenyt kentältä suoraan ratsastuksen jälkeen pois vaan hassuttelin ponin kanssa hetken temppukoulutuksen merkeissä. Olen suunnitellut, että opetan meidän "temppumestareille" Gamillalle ja Rokille jonkin pienen tempun, jota hion niin hyvin, että sitä voi esitellä vaikka meillä käyville vierasryhmille. Tällainen on oivaa mielenvirkistystä niin hevoselle kuin ihmisellekin. Joku voi ajatella tällaisista, että ne ovat "vain" temppukoulutusta, mutta minulle ja hevosillemme ne ovat ihan yhtä tärkeitä asioita kuin kaikki muukin yhdessä tekeminen.
Matka sujui elokuvan ansiosta varsin joutuisasti. Perillä Järvenpäässä tapasin Pollesta potkua ry:n järjestämän voimauttavan hevostoimintakoulutuksen kurssikaverini, joiden kanssa keskustelimme hevostoiminta-asioista. Keskustelun ja ruokailun jälkeen matkasin Lähderannan ponitallille Tuusulaan. Tallilla Tea Virta demosi meille ensin issikan askellajiratsastusta ja kertoi aiheesta. Halukkaat saivat kokeilla tölttiä kentällä. Itse jätin ratsastuksen tällä kerralla väliin. Hyvä niin, sillä edessä oli vielä kuutisen tuntia junamatkustusta. Ennen kotiin lähtöä ohjasin kuitenkin ryhmäläisille kahdella issikalla vähän hevostaitoharjoituksia. Issikat olivat todella pehmeitä ihmisen kanssa. Kumpikaan ei töninyt eikä tuuppinut ja ne vastasivat hyvin maastakäsin tehtyihin pyyntöihin. Jälleen tuli todettua se, minkä olen alkuperäisrotujen edustajista ennenkin havainnut - ne ovat herkkiä kehonkielelle.
Kurssilla ollessani kengittäjä kävi kenkäämässä Pektuksen. Mikko piti Pektusta kengityksen ajan ja kertoi, että poika oli taas alkanut nukkua kesken kengityksen ja nojailla puolelta toiselle. Ei siinä mitään sinänsä, mutta vähän käy kengittäjää sääliksi. Pektus kuitenkin painaa sen 700 kiloa, hih! Onneksi olin jo oppinut tämän ja otin Pektuksen kengityksen ihan erikseen ettei kengittäjä joudu liian koville. Muut hepat otetaan sitten toisella kerralla.
Päivän päätteeksi oli vielä nuorten tunti, jolla Kukka oli mukana Rokin kanssa. Aiheena oli puomi- ja kavalettityöskentely, joka aloitettiin käynnissä. Sama homma tehtiin molempiin suuntiin myös ravissa ja Gamilla meni myös sarjan myös laukalla ISOLLA hypyllä. Kukka on selvästi saanut otetta Roki-ponin kanssa. Ponihan meni jo oikein hyvin entisen verrattuna. Se kyllä pysähteli omin luvin, mutta Kukka sai sen ilman apuani liikkeelle. Olen oikein luottavainen tähän ratsukkoon. Eiköhän kesällä päästä harjoituskisoihin.
Vaikka tuntui etten ole tällä viikolla tehnyt paljon mitään, huomaan tätä kirjoittaessani ettei asia ihan niin ollutkaan. Monenmoista kivaa eläinpuuhaa on tullut tehtyä yksin ja yhdessä muiden kanssa.
 |
| Tapettien rapsutusta yläkerrassa |
torstai 20.3.2014
Aamu alkoi aurinkoisissa merkeissä. Lueskelin aamukahvia juodessani kavereiden Facebook- päivityksiä. Samalla äkkäsin kahden teeren juoksentelevan pihallamme. Sinne ne kipittivät naapurin pihan suuntaan metsää pitkin.
Päivä jatkui yläkerran leiritilojen remontoinnilla. Kuten kuvasta näkyy sain Merituulesta innokkaan apulaisen. Itse siirtyisin jo mielelläni tästä vanhojen tapettien irrotusvaiheesta seinien maalaamiseen, tapetoimiseen ja etenkin sisustamiseen. Vanhasta talosta kun on kyse, tapetti- ja maalikerroksia on seinissä monta! On sinistä tapettia, raitaista, on tummanvihreää maalia ja vaaleanvihreää. Näistä kun joskus päästään eroon, loppuhomma onkin yhtä juhlaa.
 |
| Merituuli remonttiapulaisena |
Remonttihommien jälkeen treenasimme taas Assin kanssa satulaannousuja. Mikko oli jälleen apunani mukana. Treeni meni hyvin.
Treenailua Assin kanssa. Hyvin ja rennnosti meni.
Assin jälkeen oli Gamillan vuoro. Lähdin sen kanssa kävelylle. Siinä missä viime viikolla oli ollut jo kovin keväistä ja linnut olivat laulaneet, tänään tuli aamulla reilusti lunta. Pääsimme Gamin kanssa kahlaamaan metsäpolulla lumessa. Koskemattomassa lumessa oli monenlaisia eläinten jälkiä. Niitä on hauska tutkia ja katsella, mitä reittejä metsän eläimet ovat menneet. Ihan kaikkia jälkiä en tunnistanut. Joukossa oli yhdet isommat jäljet, joissa jälkien väli oli varmasti lähemmäs metrin. Mikä lie siinä mennyt. Seuraavana päivänä en suunnitelmani mukaan päässyt jälkiä kuvaamaan luontokirjasta tutkimista varten, sillä talvisää oli muuttunut tuuliseksi sadekeliksi ja lumet menivät menojaan.
 |
| Gamillan kanssa kävelyllä. Metsässä oli koskemattomalla lumella monenlaisia eläimen jälkiä. Taas pitää tarttua luontokirjaan. |
Metsäretken jälkeen hain taas hieman lisää havuja hepoille. Raskasta hommaa, kun paikalle ei oikein millään ajoneuvolla pääse, joten oksat pitää raahata käsivoimin. Hepat olivat kuitenkin oksistaan kiitollisia, joten vaiva sai palkkansa.
perjantai 21.3.2014
Jos eilen saatiin kahlata pakkaslumessa, niin nyt perjantaina sää oli taas täysin toisenlainen. Kova myräkkä iski Pohjanmaalle! Eilinen talvisää muuttui kertaheitolla oikeaksi kevätmyräkäksi. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli kovaa. Menin kentälle ajatuksenani treenailla Gamillan kanssa kuolaimettomilla ratsastusta. Meninkin hetken käyntiä ja jumppailin heppaa, mutta sitten tuuli yltyi niin kovaksi, että päätin lopettaa homman siihen. Myös tälle päivälle suunnittelemani Assin ratsastus saa siirtyä maanantaille. Ei ollut mikään nuoren hevosen ratsastuskeli tänään ollenkaan.
En kuitenkaan lähtenyt kentältä suoraan ratsastuksen jälkeen pois vaan hassuttelin ponin kanssa hetken temppukoulutuksen merkeissä. Olen suunnitellut, että opetan meidän "temppumestareille" Gamillalle ja Rokille jonkin pienen tempun, jota hion niin hyvin, että sitä voi esitellä vaikka meillä käyville vierasryhmille. Tällainen on oivaa mielenvirkistystä niin hevoselle kuin ihmisellekin. Joku voi ajatella tällaisista, että ne ovat "vain" temppukoulutusta, mutta minulle ja hevosillemme ne ovat ihan yhtä tärkeitä asioita kuin kaikki muukin yhdessä tekeminen.
 |
| Gamilla alkoi ratsastuksen jälkeen tarjota jalkatemppuaan, joten otimmekin pienet mieltä virkistävät temppuilut :) |
lauantai 22.3.2014
Lauantaiaamuna herätyskello herätti ruokottoman aikaisin tämän aamu-unisen iltaihmisen. Mutta kyllähän sitä jaksaa aikaisinkin nousta, kun syy on hevosasioissa! Pakkasin hevoskoulutusköyteni ja tallivaatteeni kassiin ja ajoin autolla Kokkolan rautatieasemalle. Matkustin junalla ensin Tikkuriin jossa vaihdoin paikallisjunaan päämääränä Järvenpää. Matkaan meni aikaa reilut 5 tuntia, joten ehdin katsoa junassa Netflixistä elokuvan Salainen puutarha. Katson aika vähän elokuvia ja ylipäänsä ohjelmia. Jotta jaksan keskittyä katsomaan jonkin elokuvan alusta loppuun yhdellä istumalla, sen tulee olla oikeasti hyvä ja kiinnostava. En siis viitsi katsella jotakin vain katsomisen vuoksi. Salainen puutarha taitaa olla kokoperheen elokuva. Minua aikuista se kiehtoi kovasti. Elokuva perustuu Frances Hodgson Burnettin samannimiseen, vuonna 1911 julkaistuu nuortenromaaniklassikkoon. Päähenkilö on nyrpeä orpotyttö, joka lähetetään asumaan setänsä kartanoon. Siellä hän löytää salaisen puutarhan ja sitä kautta paljon muutakin. Suosittelen katsomaan. |
| Tärkeimmät matkatavarani heppareissuilla - koulutusköyteni. |
Matka sujui elokuvan ansiosta varsin joutuisasti. Perillä Järvenpäässä tapasin Pollesta potkua ry:n järjestämän voimauttavan hevostoimintakoulutuksen kurssikaverini, joiden kanssa keskustelimme hevostoiminta-asioista. Keskustelun ja ruokailun jälkeen matkasin Lähderannan ponitallille Tuusulaan. Tallilla Tea Virta demosi meille ensin issikan askellajiratsastusta ja kertoi aiheesta. Halukkaat saivat kokeilla tölttiä kentällä. Itse jätin ratsastuksen tällä kerralla väliin. Hyvä niin, sillä edessä oli vielä kuutisen tuntia junamatkustusta. Ennen kotiin lähtöä ohjasin kuitenkin ryhmäläisille kahdella issikalla vähän hevostaitoharjoituksia. Issikat olivat todella pehmeitä ihmisen kanssa. Kumpikaan ei töninyt eikä tuuppinut ja ne vastasivat hyvin maastakäsin tehtyihin pyyntöihin. Jälleen tuli todettua se, minkä olen alkuperäisrotujen edustajista ennenkin havainnut - ne ovat herkkiä kehonkielelle.
Kurssilla ollessani kengittäjä kävi kenkäämässä Pektuksen. Mikko piti Pektusta kengityksen ajan ja kertoi, että poika oli taas alkanut nukkua kesken kengityksen ja nojailla puolelta toiselle. Ei siinä mitään sinänsä, mutta vähän käy kengittäjää sääliksi. Pektus kuitenkin painaa sen 700 kiloa, hih! Onneksi olin jo oppinut tämän ja otin Pektuksen kengityksen ihan erikseen ettei kengittäjä joudu liian koville. Muut hepat otetaan sitten toisella kerralla.
sunnuntai 23.3.2014
Sunnuntaina olikin taas varsin paljon hevostelua omalla tallilla. Päivä tai oikeastaan aamu alkoi yksityistunnilla. Tämän jälkeen oli ponikerho Mikon vetämänä ja oma Mind & Body with horse -hevostaitoryhmäni. Ryhmässä jatkoimme tällä kerralla Zahrian työstämistä ohjasajossa ja groundridingissa. Ryhmäläiset saivat kokeilla sekä pitkillä ohjasajo-ohjilla että tavallisilla ohjilla hevosen vieressä työskentelyä. Teimme väistöjä käynnissä sekä ravia. Zahria on selvästi kehittynyt näiden ryhmän kesken tehtyjen harjoitusten myötä. Siinä missä ensimmäisillä kerroilla jouduimme paljonkin korjaamaan sen vinoutta, tällä kerralla liikkuminen oli jo huomattavasti suorempaa.Päivän päätteeksi oli vielä nuorten tunti, jolla Kukka oli mukana Rokin kanssa. Aiheena oli puomi- ja kavalettityöskentely, joka aloitettiin käynnissä. Sama homma tehtiin molempiin suuntiin myös ravissa ja Gamilla meni myös sarjan myös laukalla ISOLLA hypyllä. Kukka on selvästi saanut otetta Roki-ponin kanssa. Ponihan meni jo oikein hyvin entisen verrattuna. Se kyllä pysähteli omin luvin, mutta Kukka sai sen ilman apuani liikkeelle. Olen oikein luottavainen tähän ratsukkoon. Eiköhän kesällä päästä harjoituskisoihin.
Vaikka tuntui etten ole tällä viikolla tehnyt paljon mitään, huomaan tätä kirjoittaessani ettei asia ihan niin ollutkaan. Monenmoista kivaa eläinpuuhaa on tullut tehtyä yksin ja yhdessä muiden kanssa.
